Rootsis sündinud ja kasvanud Maarja Talgre jutustus oma isast, vabadusvõitlejast Leo Talgrest, kes tapeti 1944. a.

Bolševikkien tiedustelupalvelun mies ampui virolaisen tekniikan opiskelijan Leo Talgren tallinnalaisen esikaupunkihuvilan eteiseen joulukuussa 1944. KGB-n edeltäjän NDVD-n näkemys vastarintamiehen kohtalosta oli, että «fasistien agentti» oli saanut ansaitsemansa lopun.
Leo oli kuollessaan 25-vuotias; hän ei tullut koskaan näkemään Ruotsissa syntynyttä tytärtään Maarjaa.
Koko lapsuutensa Maarja Talgre odotti isää kotiin. Aikuisena häntä alkoi yhä polttavammin askarruttaa Leon kohtalo. Miski isä esiintyi valokuvissa milloin saksalaisessa, milloin suomalaisessa asepuvussa? Miksi kammottava rautaristi, jonka Saksan vastavakoilun päällikkö Canaris itse ojensi hänelle? Oliko isä sittenkin fasistien agentti?
Maarja ryhtyi jäljittämään isäänsä. Hän haastatteli sukulaisia, tuttuja ja tuntemattomia, luki ja tutki. Alkoi hahmottua kuva, joka poikkesi täysin NKVD-n versiosta. Kuva rohkeasta, ihanteellisesta nuorukaisesta ja hänen tovereistaan, vastarintamiehistä, jotka olivat valmiit antamaan kaikkensa Viron itsenäisyyden puolesta. Kaikkensa he antoivatkin, kuka henkensä, kuka terveytensä vankiloissa ja leireillä.
«Saat olla ylpeä isästäsi!», vakuuttivat Leon elossa olevat toverit. Leo on kuollut, mutta hänen vapaudenhaaveensa elävät ja kukoistavat.