Jaan Kaplinski (s. 1941) on huomattava eestiläinen lyyrikko ja omaperäinen, rohkea ajattelija. Pyrkimys avaraan, vapaaseen luonnollisuuteen, kamppailu ihmismielen alinomaista kaavoittumisen taipumusta vastaan on Jaan Kaplinskin ajattelussa keskeisintä. Se on myös tämän esseekokoelman pohjimmainen teema.
Kaplinski pohtii erilaisia järjestelmiä ja rakenteita: luonnon ja eliölajien ekosysteemeitä, ihmisyhteisöjä, kieltä, kulttuuria, kirjallisuutta. Kyberneetikon otteella hän näyttää niiden toiminnan; kipeän ajankohtaisena ja vaativana nousee esiin luonnon tasapainon ja luonnosuojelun asia.
Eniten huomiota Kaplinski kiinnittää kuitenkin kirjallisuuteen. Hän sanoo ettei runouden modernismi ole monimutkaisuutta vaan päinvastoin yksinkertaista ja luonnollista; moderni ilmaisu palaa kehittämään lyriikan avaraa, ikiaikaista perinnettä klassismin ja romantiikan ahdaskatseisempien vaiheiden jälkeen.
Oman totuutensa laajatietoinen, monia kieliä hallitseva Jaan Kaplinski on löytänyt siitä viisaudesta, jonka Kauko-Itä ja erityisesti zenbuddhismi on kehittänyt.