Romaani «Väljakaevamised» tegevus kulgeb 1954. aastal. Autori varasematest novellidest lugejale tuttav Peeter Mirk tuleb pärast laagri- ja sundasumisaastaid Siberist tagasi koju. Oma esimesel töökohal – arheoloogistel väljakaevamistel Toompeal – leiab ta XIII sajandist pärit käsikirja. Taani kuninga asehalduri Andrease pihtimus on kirjutatud seitsmesaja aasta eest, aga mis on eesti rahva saatuses teisiti neil aegadel, mil Peeter Mirk seda ürikut loeb?

Viron kuuluisimman kirjailijan omakohtainen näkökulma virolaisten kaikkein arimpaan aiheeseen.

Tämän romaanin päähenkilö on Peeter Mirk, kirjailijan itsensä näköinen mies. Stalinin kuoleman jälkeisessä Tallinnassa vuonna 1954 hän tekee havaintoja rappeutuvista katunäkymistä ja masentuneista, pälyilevistä mielialoista. Koittaisiko nyt valoisampi aika?
Mirk päätyy lapiomieheksi arkeologisille kaivauksille. Eräänä sateisena päivänä hän tekee sensaatiomaisen löydön. Keskiaikaiseen arkkipiispan salainen käsikirjoitus osoittautuu tulenaraksi: Mirk piilottaa sen neuvostoviranomaisilta ja suunnittelee tekstin säilyttämistä parempiin aikoihin.
Dokumentin ympärille punoutuu jännittävä romaanijuoni, joka kaikessa tiiviydessään kertoo paljon Stalinin terrorin jälkeisestä ilmapiiristä – ja ihmisluonnosta yleensä. Harva nykukirjailija osaa yhdistää syvän pohdiskelun ja dramaattisen juonenkuljetuksen; tämä ajankohtainen romaani on mestarin työtä.