Virolaisen kirjailijan ja ajattelijan avaraa, profeetalliseksi osoittautunutta tekstiä.

«Loistolaivan matkustajista on tietysti hyvin kaukana ajatus, että laivalle voisi tapahtua jotakin. – Karille ajavat lähinnä jättiläistankkerit ja nurin menevät matkustajaproomut joissakin eksoottisissa ja köyhissä maissa. Nykypäivänä katastrofeja sattuu vain kolmannessa maailmassa tai entisissä sosialistimaissa; länsimaailma, ensimmäinen maailma on käytännöllisesti katsoen uppoamaton.»


Näin Jaan Kaplinski kirjoitti syksyllä 1993, vuosi ennen Estonian uppoamista, pohtiessaan ihmisen uskoa tekniikan supersaavutuksiin.
Kaplinskin näkökulma on laaja kuten aina. Hänen ajatuksensa liikkuvat kaukaisesta historiasta nykypäivään. Hän kirjoittaa ihmisten jumalista ennen ja nyt, peloista josta jo ennätimme kuvitella sivistyksen meidät vapauttaneen. Hän arvioi eurooppalaisen kulttuurin tulevaisuutta ja uusia muotojaan etsivän maailmamme mahdollisuuksia aikana jolloin sodat näyttävät tulevan yhä lähemmäksi jokapäiväistä elämää.

Teoksen jälkisanan Jaan Kaplinski on kirjoittanut lokakuussa 1994.